Blogiartikkeli 2

Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki on netissä? Näin otsikoi Petri Riikonen artikkelissaan, jossa hän kertoo yhdysvaltalaisen Will Richardsonin ajatuksen siitä, että asioiden oppiminen ja muistaminen eivät olekaan hyödyllisiä taitoja lapsille; tärkeämpää on osata hakea moderneilla keinoilla ne tiedonmuruset, joita kulloinkin tarvitsee.

Onneksi Riikonen on viisas mies, ja puolustaa oppimisen ja tietokokonaisuuksien hallinnan merkitystä. Itsekin ihmettelin, onko se mitään oppimista, jos nappaa netistä muutaman faktan ja hokee niitä mielessään ”hauki on kala”-tyylillä, eikä ollenkan muista että juuri viime kesänä vaari virvelöi mökillä hauen, joka todella oli kala. Toisin sanoen, on tärkeää osata yhdistella tietoa mielessään kokonaisuuksiksi, huomata mitkä asiat vaikuttavat mihinkin, huomata erilaisia syy-seuraussuhteita, koska mailman ilmiöt ovat monimutkaisia asioita. Jos mitään ei tarvitsisi oppia niin, että se jää muistiin, tällainen tiedon rakentelu ei ole mahdollista. Tieto rakentuu aina ennen opitun pohjalle.

Riikonen huomauttaa, että netistä voi olla vaikea löytää luotettavia tietolähteitä. Tämä on kiltisti ilmaistu, kun ottaa huomioon, että netti on kuin kierrätyskeskus, johon on kyllä tarkoitus viedä käyttökelpoista materiaalia, mutta johon ihmiset kaatavat kaiken mahdollisen romun. Romun seasta täytyy huolella etsiä luotettavien tahojen ja asiantuntijoiden lisäämät tuotokset. Tämä onnistuu suurimmalta osalta nyky-yhteiskunnan ihmisistä, mutta en koskaan heittäisi lapsia yksin tuohon romuläjään etsimään tietoa. Varsinkin koulumaailmassa vastuun on oltava opettajalla, ja tiedonhakutaitoja harjoitellaan yhdessä (sillä ne ovat toki erittäin tärkeitä.)

Toinen ääripää Will Richardsonin idealle on bulimiaoppiminen, josta Vesa Linja-aho kirjoittaa blogissaan. Artikkelissa kerrotaan Helsingin yliopistolla pidetystä seminaarissa, jossa Kirsti Lonka puhui sulautuvasta oppimisesta. Viesti oli tuttu, koulussakin jo useaan otteeseen kuultu; Tietoyhteiskunta juoksee eteenpäin, mutta koulu tulee ryömimällä perässä. Oppimisen tilat näyttävät samalta kuin sata vuotta sitten. Lasten pitäisi saada käyttää koulussa oppimiseen niitä välineitä, joita jo muutenkin käyttävät vapaa-ajallaan. Silti edelleen monet opiskelijat sairastavat bulimiaoppimista: koulussa päntätään asioita ulkoa siksi, että ne voidaan tenttipäivänä oksentaa paperille ja sen jälkeen unohtaa. Eihän tässäkään ole mitään järkeä. Itse koen olevani tämän bulimian uhri. Paras esimerkki bulimiaoppimisesta on ylioppilaskirjoitukset, joissa pärjäsin aikoinaan hyvin, mutta joista en enää puolentoistavuoden päästä selviytyisi millään.

Tuntuu vähän hassulta, että on olemassa hienoja keksintöjä, kuten älypuhelin ja -taulu, joilla voi tehdä vaikka ja mitä, edistää yhteisöllistä oppimista ja kaikkea muuta hienoa, mutta silti lapset osaavat käyttää niitä vain Angry Birdsin pelaamiseen. Se on toki kiva ja viihdyttävä peli ja itsekkin nautin siitä tunteesta kun viimeinen possu räjähtää, mutta ilman muuta meidän kannattaa käyttää kaikki saatavilla olevat resurssit lasten oppimisen hyväksi! Oppiminen ja koulussa oleminen ovat varmasti lapsille mielekästä, jos asioita opitaan yhdessä tehden, ja vielä niin että siihen saa käyttää sitä hienoa possupelinpelaamislaitetta. Itse laite ei kuitenkaan ole itsessään tärkein pointti.  Kun välineitä käytetään tarkoituksenmukaisesti eikä siitä ilosta että saa pyyhkäistä kosketusnäyttöä, laitteiden todellinen merkitys jossain vaiheessa vähitellen avautuu lapsillekin. Myöskään opettajan ei mielestäni tarvitse keksiä iPadille tai älytaulun hienoille ominaisuuksille väkisin käyttöä joka tunnille, vaan käyttää niitä aina silloin, kun se edistää opettamista ja oppimista.

 

Lähteet:

http://linja-aho.blogspot.fi/2011/03/sulautuva-oppiminen-vai.html

http://www.tiede.fi/blog/2012/09/15/miksi-koulussa-pitaa-muistaa-vaikka-kaikki-loytyy-netista

Advertisements
4 comments
  1. Noora said:

    Kyllähän lapset varmasti muutakin kuin angry birsin laitteilla osaavat. 😀 Varmasti jopa monipuolisemmin kuin aikuiset. Sehän se ongelma tällä hetkellä usein onkin: teknologiatietämättömien aikuisten pitäisi opettaa diginatiivilapsille miten teknologiaa käytetään. Siinäpä vasta haaste. Laitteiden hankkiminen on tärkeää, mutta ei pelkästään sen takia, että niitä päästäisin käyttäämään. Hankintojen tulisi olla tärkeitä nimen omaan sen takia, MIHIN niitä päästään käyttämään! Jos jokainen hankinta suunniteltaisiin tarkasti (mihin käytetään? miksi käytetään? mitä käytetään? onko käytölle tutkimuspohjaa?) ja suunnitelma toteutettaisiin, päästäisiin sinunkin toivomaasi lopputulokseen, jossa ”opettajan ei tarvitse keksiä iPadille tai älytaulun hienoille ominaisuuksille väkisin käyttöä joka tunnille, vaan käyttää niitä aina silloin, kun se edistää opettamista ja oppimista.”

  2. Mielestäni kouluissa tulisi enemmän painottaa juuri tätä kriittisen lukemisen taitoa, erityisesti tämän mega laajan internetin suhteen. Omalla kohdallani kunnollista palosaarnaa ei koskaan aiheesta ollut, ainoastaan K18 sivuille kiellettiin menemästä. Ehkä juuri tämän takia huomaan vieläkin etsiväni tietoa wikipediasta ja uskovani sokeasti kaikki siellä sanotut ”faktat”, sillä ovathan ne netissä.. Tämän takia toivoisin, että tulevaisuudessa opettajat painottaisivat ja todellakin opettaisivat näitä kriittisen lukemisen taitoja jo hyvissä ajoin. Itse sain opetusta kriittisestä lukemisesta ensimmäisen kerran omana abi-vuotenani, joten suuri osa sitä ennen tehdyistä ryhmätöistä ja esitelmistä perustui lähes ainoastaan wikipedian ja muutaman satunnaisen muun www-sivun tietoon. Uskon kyllä että lapsista tulee tulevaisuudessa taitavampia netin käyttäjiä kuin itse olen ollut, ja toivottavasti osaavat pohtia kaksi kertaa ennen kuin omaksuvat kaiken lukemansa. Mutta toisaalta onhan se wikipedia vaan niin helppo..

  3. Milla said:

    ”Jos mitään ei tarvitsisi oppia niin, että se jää muistiin, tällainen tiedon rakentelu ei ole mahdollista. Tieto rakentuu aina ennen opitun pohjalle.” <– Totta! Mutta on sekin totta, että netistä voi löytyä tosi opettavaisia pelejä tai dokumentteja, mutta nettiopiskelu ei korvaa luokkahuoneesa tapahtuvaa opetusta. Opettaja (toivottavasti) tietää, mitkä asiat oppilaiden tulisi hallita, eli mitä opettajan täytyy opettaa, ja ilman opettelua ja kertaamista harva asia jää muistiin.. Elämä tulisi vaikeaksi, jos emme oppisi mitään, vaan kaikki tarvittava tieto tulisi aina hakea netistä..

  4. virgin12c said:

    Tuosta ”bulimiaoppimisesta” olisi kyllä hyvä päästä eroon. Itse ainakin tunnustaudun tiettyjen aineiden osalta melkoiseksi bulimiaoppijaksi ja eipä niiltä kursseilta juuri olekaan käteen mitään jäänyt. Tietysti jotkut asiat eivät yksinkertaisesti siirry muistiin itsestään, mutta paljon on myös opettajan/luennoitsijan kyvyistä kiinni, minkä lähestymistavan asiaan ottaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

villeplus1

A great WordPress.com site

Jennin blogi

A great WordPress.com site

%d bloggers like this: